Zetor-ajelu

Onko omaisella oikeus päättää siitä, mihin tilaisuuteen vanhus osallistuu? Onko turvallisuus arvokkaampi asia kuin elämän hetkistä nauttiminen?

Iäkäs mies oli maatalousvaltaisen pitäjän palvelukodissa asukkaana. Hoitajilla oli tapana aika-ajoin järjestää asukkaille mukavaa puuhaa ja virkistyspäiviä. Erääksi päiväksi he olivat varanneet asukkaille mahdollisuuden osallistua vanhanaikaisen ja kunnostetun, Zetor-merkkisen traktorin ajeluun. Turvallisuuskysymykset varmistettiin hyvissä ajoin. Henkilökunta yhdessä arvioi jokaisen asukkaan kohdalla heidän liikunnalliset kykynsä osallistua Zetor-ajeluun.

Iäkäs mies oli hyvin innoissaan. Olihan hänellä itsellään ollut vastaavanmerkkinen traktori rakkaana työkumppanina. Nyt hän pääsisi mukaan ajelulle, kuulemaan Zetorin jyrähtävää käyntiääntä, tuntemaan ison koneen tärinää ja kuoppaisten teiden töyssähdyksiä, haistelemaan polttoöljyn energistä lemua ja nauttimaan vakaan kulkemisen ilosta! Hän odotti kovasti ajelua, puhui omasta Zetor-traktoristaan lämmöllä ja muisteli yhteisiä työvuosia tämän oivallisen konepelin kanssa. Se oli ollut 1972 vuoden Zetor 4511, 95 tehoinen ja helakan punainen, Hankkijalta ostettu.

Iäkkään miehen poika soitti Zetorajelua edeltävänä päivänä palvelukotiin. Hoitaja kertoi tälle iloisena seuraavan päivän tulevasta tapahtumasta, kuinka se oli odotettu ja innokkaasti vastaanotettu tilaisuus. Hän kuvaili, kuinka pojan isä oli etsinyt ajelua varten tilaisuuteen sopivan vaatekerrankin jo valmiiksi.

Poika oli tyrmistynyt. Ei, missään tapauksessa hänen isänsä ei saa osallistua ajeluun. Onko hoitajilla pettänyt arviointikyky, miten hänen isänsä ylipäätään onnistuu pääsemään Zetorin koppiin? Onko turvallisuusseikat sivuutettu täysin?

Hoitaja yritti parhaansa mukaan kertoa turvallisuusnäkökulmista, joita he olivat huomioineet, ja sitä paitsi, ”osaston lääkärikin oli arvioinut, että isänne voi osallistua ajeluun, lääkäri ei valitettavasti ole nyt viikonloppuna tavattavissa”. Perustelut eivät auttaneet, poika kielsi ehdottomasti isältään osallistumisen moiseen uhkarohkealta kuulostavaan ajeluun ja piste.

Hoitaja harkitsi pitkään, miten kertoa iäkkäälle miehelle pojan puhelusta ja ajeluun osallistumisen kieltämisestä. Hän keskusteli asiasta yhdessä muiden hoitajien kanssa, pitääkö pojan toivomusta huomioida. He tiesivät, kuinka kova pettymys iäkkäälle miehellä kielto olisi. ”Entä jos poika valittaa tai nostaa syytteen, jos me ei totella häntä?”, aprikoi joku hoitajista.

Hoitaja meni iäkkään miehen luo ja kertoi arasti, että poika oli kieltänyt tätä osallistumasta ajeluun. Mies kääntyi katsomaan ilmeettömänä pöydän kulmalle siististi viikattuja, ajeluun valmiiksi katsottuja vaatteita. Hän sanoi: ”Kaippa se poika tietää paremmin….”, ja käänsi päänsä seinään päin.